Helsingissä asuvista ulkomaalaistaustaisista suurin osa, 76 prosenttia, asui vuokralla vuoden 2018 lopussa, kun suomalaistaustaisilla vastaava osuus oli 46 prosenttia. On varsin tavallista, että maahanmuuttajat asuvat yleisemmin vuokralla kuin kantaväestö, koska maahanmuuttajat ovat keskimäärin kantaväestöä nuorempia, eivätkä ole siksi ehtineet säästää asunnon ostoa varten. Helsingissä asuvan vieraskielisen väestön keski-ikä oli vuoden 2019 lopussa 33,4 vuotta kun kotimaankielisillä keski-ikä oli 42,2 vuotta. Väestöllisten ja sosioekonomisten tekijöiden lisäksi maahanmuuttajien kantaväestöä yleisempi vuokralla asuminen liittyy myös maassaoloaikaan ja etnis-kulttuurisiin tekijöihin.
Arava- ja korkotukivuokra-asunnossa (jatkossa ARA-vuokra-asunnoissa) asuminen on ulkomaalaistaustaisilla selvästi tyypillisempää kuin suomalaistaustaisilla (ks. kuvio 1). Vuoden 2018 lopussa ulkomaalaistaustaisista asuntokunnista ARA-vuokra-asunnoissa asui 37 prosenttia, kun suomalaistaustaisilla vastaava osuus oli 17 prosenttia. Vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa asuvien ulkomaalaistaustaisten osuus oli vielä suurempi, 40 prosenttia, mutta myös suomalaistaustaisista asuntokunnista useampi kuin joka neljäs (28 %) asui vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa. ARA-vuokra-asuminen on ollut selvästi tyypillisin hallintamuoto ulkomaalaistaustaisilla kahden viime vuosikymmenen aikana, mutta vuodesta 2005 lähtien osuus on hiljalleen laskenut ja vuonna 2016 vapaarahoitteisessa vuokra-asunnossa asumisesta tuli ulkomaalaistaustaisten asunnon yleisin hallintamuoto. Vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa asuminen on yleistynyt myös suomalaistaustaisilla asuntokunnilla, samaan aikaan kun aravarajoituksista vapautuneet asunnot ovat kasvattaneet vapaarahoitteista vuokra-asuntokantaa, jota on kasvattanut myös asuntorahastojen ja muiden valtakunnallisten vuokrataloyhtiöiden vilkastunut asuntotuotanto.
Asuntokuntakoon kasvaessa arava- ja korkotukivuokra-asuminen yleistyy
ARA-vuokra-asunnossa asuminen yleistyy selvästi asuntokuntakoon kasvaessa. Ulkomaalaistaustaisista yhden hengen asuntokunnista 30 prosenttia ja vähintään viisihenkisistä asuntokunnista jo 51 prosenttia asui ARA-vuokra-asunnossa vuoden 2018 lopussa. Suomalaistaustaisilla ARA-vuokra-asuminen ei samalla tavalla yleisty asuntokoon kasvaessa, sillä vastaava osuus yhden hengen asuntokunnilla oli 19 ja vähintään viiden hengen asuntokunnilla 17 prosenttia. Vapaarahoitteisessa vuokra-asunnossa asuminen on syntyperästä riippumatta yleisempää pienillä asuntokunnilla. Yhden hengen ulkomaalaistaustaisista asuntokunnista vapaarahoitteisessa vuokra-asunnossa asui vuoden 2018 lopussa yli puolet (52 %) ja yhden hengen suomalaistaustaisista asuntokunnista reilu kolmannes (36 %).
Vuokralla asumisen yleisyyden seurauksena ulkomaalaistaustaisista asuntokunnista vain alle viidennes (18 %) asui omistusasunnossa, kun suomalaistaustaisille asuntokunnille omistusasuminen oli enemmistön (49 %) hallintamuoto. Omistusasuminen yleistyy syntyperästä riippumatta neljän hengen asuntokuntiin saakka. Neljän hengen ulkomaalaistaustaisista asuntokunnista 27 prosenttia ja suomalaistaustaisista 72 prosenttia asui omistusasunnossa vuoden 2018 lopussa. Sitä suuremmilla asuntokunnilla omistusasuminen vähenee asuntokuntakoon kasvaessa syntyperästä riippumatta. Ulkomaalaistaustaisilla omistusasuminen vähenee asuntokuntakoon kasvaessa kuitenkin jyrkemmin. Kun kuuden hengen ja sitä suuremmista ulkomaalaistaustaisista asuntokunnista omistusasunnossa asui 11 prosenttia, niin samankokoisista suomalaistaustaisista asuntokunnista omistusasunnossa asui 55 prosenttia.
Liitetaulukko: Asuntokuntien hallintaperuste syntyperän ja henkilöluvun mukaan Helsingissä 31.12.2018
Maassaoloaika kasvattaa omistusasumisen osuutta
Asunnon hallintamuoto vaihtelee ulkomaalaistaustaisilla myös maassaoloajan mukaan (ks. kuvio 2). Maahan vastikään muuttaneet asuvat yleisimmin vapaarahoitteisessa vuokra-asunnossa, mutta ARA-vuokra-asunnossa sekä omistusasunnossa asuminen yleistyy Suomessa asuttujen vuosien myötä. Vuoden 2018 lopussa Suomessa korkeintaan 5 vuotta asuneista ulkomailla syntyneistä ulkomaalaistaustaisista helsinkiläisistä 49 prosenttia asui vapaarahoitteisessa vuokra-asunnossa, 32 prosenttia ARA-vuokra-asunnossa ja 14 prosenttia omistusasunnossa. Yli 15 vuotta maassa asuneista 41 prosenttia asui ARA-vuokra-asunnossa, 31 prosenttia omistusasunnossa ja vapaarahoitteisessa vuokra-asunnossa 22 prosenttia.
Asunnon hallintamuodoissa on isoja eroja taustamaaryhmien välillä
Asunnon hallintamuotojen erot eri taustamaaryhmien välillä ovat suuria (ks. kuvio 3). Kun tarkastellaan vuoden 2018 lopun tilannetta viiden suurimman maahanmuuttajaryhmän osalta, niin ARA-vuokra-asuminen on selvästi yleisintä somalialaistaustaisilla, asuntokunnista 63 prosenttia (1 700 asuntokuntaa) asui ARA-vuokra-asunnossa, ja vähäisintä irakilaistaustaisilla (26 % ja 600 asuntokuntaa) ja kiinalaistaustaisilla (22 % ja 250 asuntokuntaa). Määrällisesti eniten ARA-vuokra-asunnoissa asuvia asuntokuntia oli venäläis- tai neuvostoliittolaistaustaisilla (3 500 asuntokuntaa) ja toiseksi eniten virolaistaustaisissa (2 100 asuntokuntaa), hallintamuodon osuuden ollessa molemmilla 40 prosenttia.
Vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa asuivat selvästi yleisimmin irakilaistaustaiset (64 %). Virolaistaustaisista asuntokunnista vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa asui alle puolet (41 %). Erot kolmen muun taustamaaryhmän välillä olivat vähäisiä, vaihdellen 32-34 prosentin välillä. Kaksi suurinta maahanmuuttajaryhmää, venäläis- tai neuvostoliittolaistaustaiset sekä Virolaistaustaiset olivat myös määrältään suurimmat vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa asuvat maahanmuuttajaryhmät.
Omistusasuminen oli yleisintä kiinalaistaustaisilla (41 %), venäläis- tai neuvostoliittolaistaustaisilla (21 %) ja virolaistaustaisilla (12 %). Myös britannialaistaustaisilla ja saksalaistaustaisilla omistusasumisen osuus oli noin 40 prosenttia ja siten lähellä suomalaistaustaisten 49 prosentin osuutta. Eniten asunnon omistaminen on yleistynyt kiinalaistaustaisilla, ja vuonna 2008 kiinalaistaustaisista vain 23 prosenttia (130 asuntokuntaa) asui omistusasunnossa. Vähäisintä omistusasuminen oli somalialaistaustaisilla asuntokunnilla, joista vuoden 2018 lopussa omistusasunnossa asui alle prosentti. Pitkä yli 15 vuoden maassaoloaikakaan ei merkittävästi nostanut omistusasunnossa asuvien somalialaistaustaisten asuntokuntien osuutta.
Hallintamuotojen väliset erot ulkomaalaistaustaisten ja suomalaistaustaisten välillä säilyvät myös suurpiirien välillä
Asuntokuntien hallintamuotojen väliset erot maahanmuuttajien ja kantaväestön välillä säilyvät myös alueellisessa tarkastelussa. Toisin sanoen Helsingistä ei löydy sellaista aluetta, jossa asuntojen hallintamuotojakauma suomalaistaustaisten ja ulkomaalaistaustaisten välillä olisi samanlainen tai edes kovin lähellä toisiaan. Tämä kertoo jotakin maahanmuuttajien integraatiosta ja kotoutumisesta, mutta liittyy myös siihen, että suurin osa maahanmuuttajista on ollut Suomessa vasta vähän aikaa. Lisäksi maahanmuuttajat ovat heterogeeninen ryhmä. Iso osa maahanmuuttajista on sellaisia, joilla ei ole mahdollisuuksia tai tarkoitustakaan valita asunnon hallintamuotoa samalla tavalla kuin kantaväestöllä, esimerkiksi silloin kun asuminen on väliaikaista. Vain lyhyen aikaa Helsingissä asuvat maahanmuuttajat eivät kirjaudu tilastoihin ollenkaan.
Ulkomaalaistaustaisten ARA-vuokra-asuminen oli yleisintä Koillisessa, Itäisessä ja Kaakkoisessa suurpiirissä, yli 40 prosenttia asuntokunnista (9 700 asuntokuntaa)(ks. kuvio 4). Näillä alueilla ARA-vuokra-asunnoissa asui myös paljon suomalaistaustaisia (28 100), mutta ARA-vuokra-asunnoissa asuvien suomalaistaustaisten osuus oli selvästi pienempi, 23-26 prosenttia. Myös Pohjoisessa suurpiirissä ARA-vuokra-asunnoissa asuvien ulkomaalaistaustaisten osuus oli 40 prosenttia, mutta asuntokuntien määrä jäi pieneksi (590 asuntokuntaa), koska Pohjois-Helsingissä asui ylipäätään vähän ulkomaalaistaustaisia. ARA-vuokra-asunnoissa asuvien ulkomaalaistaustaisten ja suomalaistaustaisten osuudet olivat lähimpänä toisiaan Keskisessä suurpiirissä, 26 (ulkomaalaistaustaisia) ja 17 (suomalaistaustaisia) prosenttia.
Sen sijaan Eteläisessä ja Keskisessä suurpiirissä ulkomaalaistaustaisten asuminen vapaarahoitteisessa vuokra-asunnossa oli yleistä. Eteläisessä suurpiirissä 61 prosenttia ja Keskisessä suurpiirissä 51 prosenttia ulkomaalaistaustaisista asui vapaarahoitteisessa vuokra-asunnossa. Suomalaistaustaisilla vastaavat osuudet pienempiä, 42 (Eteläinen) ja 39 (Keskinen) prosenttia.
Ulkomaalaistaustaisten omistusasuminen oli yleisintä Eteläisessä suurpiirissä, 26 prosenttia asuntokunnista, ja vähäisintä Läntisessä suurpiirissä, 15 prosenttia asuntokunnista. Suomalaistaustaisista Eteläisessä suurpiirissä asunnon omisti 50 prosenttia ja Läntisessä suurpiirissä 48 prosenttia. Suomalaistaustaisilla asunnon omistaminen oli selvästi yleisintä Pohjoisessa suurpiirissä (64 %), jossa pien- ja rivitalojen osuus on Helsingin suurpiireistä suurin, lähes puolet asuntokannasta. Ulkomaalaistaustaisista asunnon Pohjoisessa suurpiirissä omisti 22 prosenttia. Ero ulkomaalaistaustaisten ja suomalaistaustaisten välillä oli suurin juuri omistusasumisessa, ja suurin yksittäinen ero asunnon hallintamuotojen ja suurpiirien väliltä löytyi Pohjoisen suurpiirin omakotitaloalueella. Ulkomaalaistaustaisille talon omistaminen oli alueesta riippumatta selvästi epätavallisempaa.
ARA-vuokra-asuminen jakautuu tasaisesti taustamaaryhmien välillä eri suurpiireissä
ARA-vuokra-asunnoissa asuvien osuudet eri taustamaiden välillä olivat hyvin lähellä toisiaan eri suurpiirien alueilla, kun tarkastelussa on mukana kolme suurinta maahanmuuttajaryhmää (ks. kuvio 5). Toisin sanoen ARA-vuokra-asumisesta ei ollut missään suurpiirissä tullut jonkun yksittäisen taustamaaryhmän asumismuoto. Somalialaistaustaista 63 prosenttia asui Helsingissä vuoden 2018 lopussa ARA-vuokra-asunnoissa, mutta osuus oli suuri kaikissa suurpiireissä. Eteläisessä suurpiirissä ulkomaalaistaustaisten ARA-vuokra-asumisen osuudet ovat selvästi alemmalla 8 prosentin tasolla, suomalaistaustaisilla osuus oli 5 prosenttia, ARA-asuntokannan vähäisyyden takia. Suurimmat osuudet löytyivät Koillisesta suurpiiristä, jossa somalialaistaustaisista asuntokunnista kolme neljästä, venäläis- ja neuvostoliittolaistaustaisista 59 ja virolaistaustaisista 55 prosenttia asui ARA-vuokra-asunnossa.
ARA-asunnoissa asuvien ulkomaalaistaustaisten osuus vaihtelee peruspiirien välillä
Helsingissä ARA-vuokra-asunnossa asuvien asuntokuntien osuus oli vuoden 2018 lopussa 19,6 prosenttia. Suomalaistaustaisilla osuus oli hieman alempi, 17,3 prosenttia, ulkomaalaistaustaisilla puolestaan selvästi suurempi, 39,5 prosenttia. ARA-vuokra-asunnossa asuvien asuntokuntien osuus kuitenkin vaihteli peruspiirien välillä. Selvästi yleisintä ARA-vuokra-asuminen oli Jakomäessä, jossa 60 prosenttia asuntokunnista asui ARA-vuokra-asunnossa, harvinaisinta kantakaupungin läheisyydessä (ks. kuvio 6). Peruspiireistä joissa oli yli 2000 ARA-vuokra-asunnoissa asuvaa asuntokuntaa, ARA-vuokra-asunnoissa asuvien osuus oli pienin Haagan (17 %) ja Kampinmalmin (12 %) peruspiireissä.
Ulkomaalaistaustaisilla ARA-vuokra-asunnoissa asuvien osuus oli pääpiirteissään suuri siellä missä ARA-vuokra-asumisen osuus oli suuri, Jakomäen peruspiirissä 64 prosenttia ja Mellunkylän peruspiirissä 48 prosenttia. Helsingissä oli kuitenkin joitakin alueita, joissa ulkomaalaistaustaisten ARA-vuokra-asunnoissa asuvien osuus oli selvästi suurempi kuin keskimäärin tai suomalaistaustaisilla asuntokunnilla. Tällaisia alueita ja lukumääriltään merkittäviä (ts. vähintään 300 ARA-vuokra-asunnossa asuvaa ulkomaalaistaustaista asuntokuntaa) peruspiirejä olivat Maunulan, Pukinmäen, Malmin, Laajasalon, Suutarilan ja Reijolan peruspiirit. Näissä peruspiireissä ulkomaalaistaustaisista 60 prosenttia tai enemmän asui ARA-vuokra-asunnoissa, lukuun ottamatta Laajasalon ja Reijolan peruspiirejä, joissa osuudet olivat 46 (Laajasalo) ja 45 (Reijola) prosenttia, kun suomalaistaustaisilla vastaava osuus oli paljon pienempi. Määrällisesti eniten ulkomaalaistaustaisia ARA-vuokralla asuvia asuntokuntia oli Mellunkylän (2 200), Vuosaaren (1 500) ja Herttoniemen (770) peruspiireissä, eli siellä missä myös ARA-vuokra-asunnoissa asuvia asuntokuntia oli eniten, Mellunkylässä 7 300, Vuosaaressa 4 800 ja Herttoniemessä 4 500.
Lopuksi on huomattava, että vaikka ARA-vuokra-asuntoihin valitaan kiireellisimmässä asunnontarpeessa olevat, vähävaraisimmat ja pienituloisimmat hakijaruokakunnat, osa ARA-asukasvalintakriteerit täyttävistä asunnon hakijoista hakeutuu nykyisin myös vapaarahoitteiseen vuokra-asuntokantaan, koska edullista (ja mahdollisesti myös huonokuntoista, mikäli peruskorjauksia on siirretty) ARA-sääntelystä vapautunutta vuokra-asuntokantaa on tullut viime vuosina tarjolle. Tilastoinnin kannalta vapaassa vuokra-asuntokannassa asuvat asuntokunnat ovat kuitenkin heterogeenisyytensä takia haastavia, ja selkeämmän kuvan saamiseksi tarvittaisiin tietoa asunnon sijaan mm. asuntokunnan taloudellisesta tilanteesta ja/tai saaduista tuista.