Ulkomaalaistaustaiset Helsingissä

Tilastoja Helsingin ulkomaalaistaustaisten, vieraskielisten ja ulkomaan kansalaisten väestörakenteesta, muuttoliikkeestä, asumisesta, koulutuksesta, työssäkäynnistä ja toimeentulosta

Maahanmuuttajien työllisyys kohentuu edelleen

(6.5.2021)

Työttömyysaste lasketaan työttömien prosenttiosuutena koko työvoimasta, eli työttömien ja työllisten yhteenlasketusta määrästä. Toisin kuin työttömyysaste, jossa keskitytään vain työvoimaan, työllisyysaste lasketaan työllisten prosenttiosuutena koko väestöstä. Alla olevassa tarkastelussa työllisyysaste on laskettu 20–64 vuotiaasta väestönosasta. Tämä rajaus on katsottu tarpeelliseksi siitä syystä, että tätä nuoremmissa ikäryhmissä on sekä suomalaistaustaisten että ulkomaalaistaustaisten joukossa paljon opiskelijoita, mikä laskee merkittävästi työllisyysastetta.

 

Vieraskielisten työttömien määrä ja työttömyysaste Helsingissä vuonna 2020

Tuoreinta tietoa vieraskielisten (ks. maahanmuuttajien määritelmät sivun ylälaidasta) työttömyystilanteesta antaa työ- ja elinkeinoministeriön kuukausitasoinen työnvälitystilasto, joka perustuu työ- ja elinkeinotoimistoihin ilmoittautuneisiin työnhakijoihin. Joulukuussa 2020 vieraskielisten työttömyysaste Helsingissä oli 24,7 prosenttia ja kaikkien helsinkiläisten 14,5 prosenttia. Työttömiä vieraskielisiä oli 13 513, mikä oli 26 prosenttia kaikista työttömistä. 

Tammi–joulukuussa 2020 työttömien vieraskielisten määrä oli Helsingissä keskimäärin kuusi prosenttiyksikköä korkeampi kuin edellisvuoden vastaavalla ajanjaksolla. Työttömien määrä alkoi kasvaa huhtikuussa 2020 koronavirusepidemian vuoksi. Joulukuussa 2020 vieraskielisten työttömyysaste oli 7,6 prosenttiyksikköä korkeampi kuin vuotta aikaisemmin.

 

Ulkomaalaistaustaisten työllisyys- ja työttömyysasteet Helsingissä

Tuorein rekisteripohjainen tilastotieto ulkomaalaistaustaisten (ks. maahanmuuttajien määritelmät sivun ylälaidasta) työllisyys- ja työttömyysasteesta saadaan Tilastokeskuksen vuoden 2019 työssäkäyntitilastosta.

Ulkomaalaistaustaisia työttömiä oli vuoden 2019 lopussa Helsingissä yhteensä 9 281 henkilöä, joista puolet oli miehiä (4 655 hlö) ja puolet naisia (4 626 hlö). Ulkomaalaistaustaisten työttömien määrä väheni vuoden takaisesta 400 hengellä. Ulkomaalaistaustaisten työttömyysaste oli Helsingissä vuoden 2019 lopussa 17,0 prosenttia ja 20–64-vuotiaiden työllisyysaste 58,0 prosenttia. Suomalaistaustaisten työttömyysaste oli 7,5 prosenttia ja työllisyysaste 78,1 prosenttia vastaavassa ikäryhmässä. Sekä ulkomaalais- että suomalaistaustaisilla työllisyysaste oli noussut ja työttömyysaste puolestaan laskenut selvästi vuodesta 2018. 

 

 

Ulkomaalaistaustaisten työllisyys- ja työttömyysasteet muualla pääkaupunkiseudulla ja seudun ulkopuolisessa Suomessa

Muualla Helsingin seudulla (pl. Helsinki) ulkomaalaistaustaisten työllisyystilanne oli parempi. Siellä työttömyysaste oli 14,7 prosenttia ja 20–64-vuotiaiden työllisyysaste 62,5 prosenttia vuonna 2019. Suomalaistaustaisilla vastaavat osuudet olivat 6,4 ja 80,9 prosenttia. Ulkomaalaistaustaisten työttömyysaste kutistui ja työllisyysaste nousi edellisvuodesta Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja muuallakin Helsingin seudulla. 

Myös pääkaupunkiseudun ulkopuolisessa Suomessa ulkomaalaistaustaisten työttömyysaste pieneni ja työllisyysaste nousi vuonna 2019. Silti muun Suomen tilanne oli edelleen Helsingin seutua heikompi: ulkomaalaistaustaisten työttömyysaste oli 20,0 prosenttia ja 20-64-vuotiaiden työllisyysaste 56,0 prosenttia.

Ulkomaalaistaustaisten työllisyysastetta alentaa jossakin määrin se, että rekistereissä on virheellisesti vielä mukana sellaisia Suomesta todellisuudessa pois muuttaneita henkilöitä, jotka eivät ole tehneet ilmoitusta muutostaan. Tällaisia henkilöitä on viime vuosien aikana pyritty aiempaa aktiivisemmin siivoamaan pois rekistereistä (huom. kuitenkin vasta vuoden 2019 väestötiedoissa on ensimmäistä kertaa putsattu pois sellaiset ulkomaalaistaustaiset henkilöt, jotka ovat olleet vähintään kaksi vuotta tietymättömissä). Esimerkiksi Tilastokeskuksen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Työterveyslaitoksen tekemän Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi (UTH) -tutkimuksen mukaan 15–64-vuotiaiden helsinkiläisten ulkomaalaistaustaisten työllisyysaste oli 64 prosenttia ja ero suomalaistaustaisten työllisyysasteeseen 9 prosenttiyksikköä vuonna 2014 (Tilastokeskus 2015, 72). Vaikka tutkimuksessa haastateltiin Suomessa asuvaa väestöä, on aineistosta tuotettu myös pääkaupunkiseututasoista tietoa (ks. Saukkonen & Peltonen 2018). Maahanmuuttajien työllisyyttä käsittelee myös kyselyaineistoon perustuva, tuore FinMonik-tutkimus 2018-2019 (Kuusio ym. 2020).

 

 

Helsinkiläisten erot työllisyysasteissa syntyperän mukaan sukupuolittain ja ikäluokittain

Ulkomaalaistaustaisisten helsinkiläisten 20–64-vuotiaiden miesten työllisyysaste oli 62,4 prosenttia ja naisten 52,8 prosenttia vuonna 2019. Työllisyysasteet ovat nousseet molemmissa ryhmissä selvästi verrattuna edelliseen vuoteen. Miehillä työllisyysaste oli korkeimmillaan 30–34 ikäryhmässä. Naisten työllisyysaste oli korkeimmillaan 45–54-vuotiaiden ikäryhmässä. Sekä 20–24 vuotiaat että yli 55-vuotiaat olivat ainoat ikäryhmät, joissa ulkomaalaistaustaisten naisten työllisyysaste ei juuri poikennut ulkomaalaistaustaisten miesten työllisyysasteesta.

Ulkomaalaistaustaisten työllisyysaste eroaa suomalaistaustaisten työllisyysasteesta enemmän naisten kuin miesten kohdalla. Suomalaistaustaisten naisten työllisyysaste oli kaikissa muissa ikäryhmissä miehiä korkeampi paitsi 30–34-vuotiailla, joissa työllisten naisten ja miesten osuus väestöstä oli yhtä suuri. Toisin kuin aiemmin tällä vuosituhannella, ulkomaalaistaustaisten naisten ja miesten työllisyysasteiden välinen ero kahta peräkkäistä vuotta tarkastellessa on alkanut hieman kasvaa vuodesta 2014 lähtien.

 

 

Maassaoloajan yhteys ulkomaalaistaustaisten työmarkkina-asemaan

Kuviosta 4 nähdään ulkomailla syntyneiden 20-64-vuotiaiden ulkomaalaistaustaisten pääasiallinen toiminta maassaoloajan mukaan Helsingissä vuonna 2018. Ulkomaalaistaustaisten työllisyysaste paranee Suomessa asuttujen vuosien myötä, mutta vaikutus näkyy vasta noin 15 maassaolovuoden jälkeen. Pisimpään Suomessa asuneet olivat myös harvimmin työvoiman ulkopuolella muusta syystä kuin opiskelujen tai eläkkeellä olon vuoksi. Työttömyysasteeseen maassaoloajalla ei sen sijaan ole juuri vaikutusta. Tämä johtuu pitkälti työttömyysasteen määrittelytavasta: maassaoloajan myötä ulkomaalaistaustaisten osuus työvoimasta kasvaa kun myös työvoiman ulkopuolelta siirrytään töihin tai työnhakijaksi.

Työllisten osuuden kasvu maassaoloajan pidentyessä on huomattava nimenomaan pääkaupunkiseudun ulkomailla syntyneillä ulkomaalaistaustaisilla naisilla. Miehilläkin Suomessa pidempään asuneiden työllisyysaste on korkeampi kuin maassa lyhyemmän aikaa olleilla, mutta naisten osalta erot ovat huomattavia. Korkeintaan viisi vuotta Suomessa asuneista maahanmuuttajanaisista vain vähän yli 40 prosenttia oli työllisiä. Osuus on johdonmukaisesti sitä suurempi, mitä pidemmästä ajanjaksosta on kysymys. Suomessa 6–10 vuotta asuneista työllisiä oli vuonna 2018 jo puolet, ja yli 15 vuotta maassamme olleista yli kuusikymmentä prosenttia.

 

Ulkomaalaistaustaiset asuvat pääosin vuokralla

(2.12.2020)

Helsingissä asuvista ulkomaalaistaustaisista suurin osa, 76 prosenttia, asui vuokralla vuoden 2018 lopussa, kun suomalaistaustaisilla vastaava osuus oli 46 prosenttia. On varsin tavallista, että maahanmuuttajat asuvat yleisemmin vuokralla kuin kantaväestö, koska maahanmuuttajat ovat keskimäärin kantaväestöä nuorempia, eivätkä ole siksi ehtineet säästää asunnon ostoa varten. Helsingissä asuvan vieraskielisen väestön keski-ikä oli vuoden 2019 lopussa 33,4 vuotta kun kotimaankielisillä keski-ikä oli 42,2 vuotta. Väestöllisten ja sosioekonomisten tekijöiden lisäksi maahanmuuttajien kantaväestöä yleisempi vuokralla asuminen liittyy myös maassaoloaikaan ja etnis-kulttuurisiin tekijöihin.

Arava- ja korkotukivuokra-asunnossa (jatkossa ARA-vuokra-asunnoissa) asuminen on ulkomaalaistaustaisilla selvästi tyypillisempää kuin suomalaistaustaisilla (ks. kuvio 1). Vuoden 2018 lopussa ulkomaalaistaustaisista asuntokunnista ARA-vuokra-asunnoissa asui 37 prosenttia, kun suomalaistaustaisilla vastaava osuus oli 17 prosenttia. Vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa asuvien ulkomaalaistaustaisten osuus oli vielä suurempi, 40 prosenttia, mutta myös suomalaistaustaisista asuntokunnista useampi kuin joka neljäs (28 %) asui vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa. ARA-vuokra-asuminen on ollut selvästi tyypillisin hallintamuoto ulkomaalaistaustaisilla kahden viime vuosikymmenen aikana, mutta vuodesta 2005 lähtien osuus on hiljalleen laskenut ja vuonna 2016 vapaarahoitteisessa vuokra-asunnossa asumisesta tuli ulkomaalaistaustaisten asunnon yleisin hallintamuoto. Vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa asuminen on yleistynyt myös suomalaistaustaisilla asuntokunnilla, samaan aikaan kun aravarajoituksista vapautuneet asunnot ovat kasvattaneet vapaarahoitteista vuokra-asuntokantaa, jota on kasvattanut myös asuntorahastojen ja muiden valtakunnallisten vuokrataloyhtiöiden vilkastunut asuntotuotanto.

 

Asuntokuntakoon kasvaessa arava- ja korkotukivuokra-asuminen yleistyy

ARA-vuokra-asunnossa asuminen yleistyy selvästi asuntokuntakoon kasvaessa. Ulkomaalaistaustaisista yhden hengen asuntokunnista 30 prosenttia ja vähintään viisihenkisistä asuntokunnista jo 51 prosenttia asui ARA-vuokra-asunnossa vuoden 2018 lopussa. Suomalaistaustaisilla ARA-vuokra-asuminen ei samalla tavalla yleisty asuntokoon kasvaessa, sillä vastaava osuus yhden hengen asuntokunnilla oli 19 ja vähintään viiden hengen asuntokunnilla 17 prosenttia. Vapaarahoitteisessa vuokra-asunnossa asuminen on syntyperästä riippumatta yleisempää pienillä asuntokunnilla. Yhden hengen ulkomaalaistaustaisista asuntokunnista vapaarahoitteisessa vuokra-asunnossa asui vuoden 2018 lopussa yli puolet (52 %) ja yhden hengen suomalaistaustaisista asuntokunnista reilu kolmannes (36 %).

Vuokralla asumisen yleisyyden seurauksena ulkomaalaistaustaisista asuntokunnista vain alle viidennes (18 %) asui omistusasunnossa, kun suomalaistaustaisille asuntokunnille omistusasuminen oli enemmistön (49 %) hallintamuoto. Omistusasuminen yleistyy syntyperästä riippumatta neljän hengen asuntokuntiin saakka. Neljän hengen ulkomaalaistaustaisista asuntokunnista 27 prosenttia ja suomalaistaustaisista 72 prosenttia asui omistusasunnossa vuoden 2018 lopussa.  Sitä suuremmilla asuntokunnilla omistusasuminen vähenee asuntokuntakoon kasvaessa syntyperästä riippumatta. Ulkomaalaistaustaisilla omistusasuminen vähenee asuntokuntakoon kasvaessa kuitenkin jyrkemmin. Kun kuuden hengen ja sitä suuremmista ulkomaalaistaustaisista asuntokunnista omistusasunnossa asui 11 prosenttia, niin samankokoisista suomalaistaustaisista asuntokunnista omistusasunnossa asui 55 prosenttia.

 

Maassaoloaika kasvattaa omistusasumisen osuutta

Asunnon hallintamuoto vaihtelee ulkomaalaistaustaisilla myös maassaoloajan mukaan (ks. kuvio 2). Maahan vastikään muuttaneet asuvat yleisimmin vapaarahoitteisessa vuokra-asunnossa, mutta ARA-vuokra-asunnossa sekä omistusasunnossa asuminen yleistyy Suomessa asuttujen vuosien myötä. Vuoden 2018 lopussa Suomessa korkeintaan 5 vuotta asuneista ulkomailla syntyneistä ulkomaalaistaustaisista helsinkiläisistä 49 prosenttia asui vapaarahoitteisessa vuokra-asunnossa, 32 prosenttia ARA-vuokra-asunnossa ja 14 prosenttia omistusasunnossa. Yli 15 vuotta maassa asuneista 41 prosenttia asui ARA-vuokra-asunnossa, 31 prosenttia omistusasunnossa ja vapaarahoitteisessa vuokra-asunnossa 22 prosenttia.

 

Asunnon hallintamuodoissa on isoja eroja taustamaaryhmien välillä

Asunnon hallintamuotojen erot eri taustamaaryhmien välillä ovat suuria (ks. kuvio 3). Kun tarkastellaan vuoden 2018 lopun tilannetta viiden suurimman maahanmuuttajaryhmän osalta, niin ARA-vuokra-asuminen on selvästi yleisintä somalialaistaustaisilla, asuntokunnista 63 prosenttia (1 700 asuntokuntaa) asui ARA-vuokra-asunnossa, ja vähäisintä irakilaistaustaisilla (26 % ja 600 asuntokuntaa) ja kiinalaistaustaisilla (22 % ja 250 asuntokuntaa). Määrällisesti eniten ARA-vuokra-asunnoissa asuvia asuntokuntia oli venäläis- tai neuvostoliittolaistaustaisilla (3 500 asuntokuntaa) ja toiseksi eniten virolaistaustaisissa (2 100 asuntokuntaa), hallintamuodon osuuden ollessa molemmilla 40 prosenttia.  

Vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa asuivat selvästi yleisimmin irakilaistaustaiset (64 %). Virolaistaustaisista asuntokunnista vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa asui alle puolet (41 %). Erot kolmen muun taustamaaryhmän välillä olivat vähäisiä, vaihdellen 32-34 prosentin välillä. Kaksi suurinta maahanmuuttajaryhmää, venäläis- tai neuvostoliittolaistaustaiset sekä Virolaistaustaiset olivat myös määrältään suurimmat vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa asuvat maahanmuuttajaryhmät.

 

Omistusasuminen oli yleisintä kiinalaistaustaisilla (41 %), venäläis- tai neuvostoliittolaistaustaisilla (21 %) ja virolaistaustaisilla (12 %). Myös britannialaistaustaisilla ja saksalaistaustaisilla omistusasumisen osuus oli noin 40 prosenttia ja siten lähellä suomalaistaustaisten 49 prosentin osuutta. Eniten asunnon omistaminen on yleistynyt kiinalaistaustaisilla, ja vuonna 2008 kiinalaistaustaisista vain 23 prosenttia (130 asuntokuntaa) asui omistusasunnossa. Vähäisintä omistusasuminen oli somalialaistaustaisilla asuntokunnilla, joista vuoden 2018 lopussa omistusasunnossa asui alle prosentti. Pitkä yli 15 vuoden maassaoloaikakaan ei merkittävästi nostanut omistusasunnossa asuvien somalialaistaustaisten asuntokuntien osuutta.

 

 

Hallintamuotojen väliset erot ulkomaalaistaustaisten ja suomalaistaustaisten välillä säilyvät myös suurpiirien välillä

Asuntokuntien hallintamuotojen väliset erot maahanmuuttajien ja kantaväestön välillä säilyvät myös alueellisessa tarkastelussa. Toisin sanoen Helsingistä ei löydy sellaista aluetta, jossa asuntojen hallintamuotojakauma suomalaistaustaisten ja ulkomaalaistaustaisten välillä olisi samanlainen tai edes kovin lähellä toisiaan. Tämä kertoo jotakin maahanmuuttajien integraatiosta ja kotoutumisesta, mutta liittyy myös siihen, että suurin osa maahanmuuttajista on ollut Suomessa vasta vähän aikaa. Lisäksi maahanmuuttajat ovat heterogeeninen ryhmä. Iso osa maahanmuuttajista on sellaisia, joilla ei ole mahdollisuuksia tai tarkoitustakaan valita asunnon hallintamuotoa samalla tavalla kuin kantaväestöllä, esimerkiksi silloin kun asuminen on väliaikaista. Vain lyhyen aikaa Helsingissä asuvat maahanmuuttajat eivät kirjaudu tilastoihin ollenkaan.

Ulkomaalaistaustaisten ARA-vuokra-asuminen oli yleisintä Koillisessa, Itäisessä ja Kaakkoisessa suurpiirissä, yli 40 prosenttia asuntokunnista (9 700 asuntokuntaa)(ks. kuvio 4). Näillä alueilla ARA-vuokra-asunnoissa asui myös paljon suomalaistaustaisia (28 100), mutta ARA-vuokra-asunnoissa asuvien suomalaistaustaisten osuus oli selvästi pienempi, 23-26 prosenttia. Myös Pohjoisessa suurpiirissä ARA-vuokra-asunnoissa asuvien ulkomaalaistaustaisten osuus oli 40 prosenttia, mutta asuntokuntien määrä jäi pieneksi (590 asuntokuntaa), koska Pohjois-Helsingissä asui ylipäätään vähän ulkomaalaistaustaisia. ARA-vuokra-asunnoissa asuvien ulkomaalaistaustaisten ja suomalaistaustaisten osuudet olivat lähimpänä toisiaan Keskisessä suurpiirissä, 26 (ulkomaalaistaustaisia) ja 17 (suomalaistaustaisia) prosenttia.

Sen sijaan Eteläisessä ja Keskisessä suurpiirissä ulkomaalaistaustaisten asuminen vapaarahoitteisessa vuokra-asunnossa oli yleistä. Eteläisessä suurpiirissä 61 prosenttia ja Keskisessä suurpiirissä 51 prosenttia ulkomaalaistaustaisista asui vapaarahoitteisessa vuokra-asunnossa. Suomalaistaustaisilla vastaavat osuudet pienempiä, 42 (Eteläinen) ja 39 (Keskinen) prosenttia.

Ulkomaalaistaustaisten omistusasuminen oli yleisintä Eteläisessä suurpiirissä, 26 prosenttia asuntokunnista, ja vähäisintä Läntisessä suurpiirissä, 15 prosenttia asuntokunnista. Suomalaistaustaisista Eteläisessä suurpiirissä asunnon omisti 50 prosenttia ja Läntisessä suurpiirissä 48 prosenttia. Suomalaistaustaisilla asunnon omistaminen oli selvästi yleisintä Pohjoisessa suurpiirissä (64 %), jossa pien- ja rivitalojen osuus on Helsingin suurpiireistä suurin, lähes puolet asuntokannasta. Ulkomaalaistaustaisista asunnon Pohjoisessa suurpiirissä omisti 22 prosenttia. Ero ulkomaalaistaustaisten ja suomalaistaustaisten välillä oli suurin juuri omistusasumisessa, ja suurin yksittäinen ero asunnon hallintamuotojen ja suurpiirien väliltä löytyi Pohjoisen suurpiirin omakotitaloalueella. Ulkomaalaistaustaisille talon omistaminen oli alueesta riippumatta selvästi epätavallisempaa.

ARA-vuokra-asuminen jakautuu tasaisesti taustamaaryhmien välillä eri suurpiireissä

ARA-vuokra-asunnoissa asuvien osuudet eri taustamaiden välillä olivat hyvin lähellä toisiaan eri suurpiirien alueilla, kun tarkastelussa on mukana kolme suurinta maahanmuuttajaryhmää (ks. kuvio 5). Toisin sanoen ARA-vuokra-asumisesta ei ollut missään suurpiirissä tullut jonkun yksittäisen taustamaaryhmän asumismuoto.  Somalialaistaustaista 63 prosenttia asui Helsingissä vuoden 2018 lopussa ARA-vuokra-asunnoissa, mutta osuus oli suuri kaikissa suurpiireissä. Eteläisessä suurpiirissä ulkomaalaistaustaisten ARA-vuokra-asumisen osuudet ovat selvästi alemmalla 8 prosentin tasolla, suomalaistaustaisilla osuus oli 5 prosenttia, ARA-asuntokannan vähäisyyden takia. Suurimmat osuudet löytyivät Koillisesta suurpiiristä, jossa somalialaistaustaisista asuntokunnista kolme neljästä, venäläis- ja neuvostoliittolaistaustaisista 59 ja virolaistaustaisista 55 prosenttia asui ARA-vuokra-asunnossa.


ARA-asunnoissa asuvien ulkomaalaistaustaisten osuus vaihtelee peruspiirien välillä

Helsingissä ARA-vuokra-asunnossa asuvien asuntokuntien osuus oli vuoden 2018 lopussa 19,6 prosenttia. Suomalaistaustaisilla osuus oli hieman alempi, 17,3 prosenttia, ulkomaalaistaustaisilla puolestaan selvästi suurempi, 39,5 prosenttia. ARA-vuokra-asunnossa asuvien asuntokuntien osuus kuitenkin vaihteli peruspiirien välillä. Selvästi yleisintä ARA-vuokra-asuminen oli Jakomäessä, jossa 60 prosenttia asuntokunnista asui ARA-vuokra-asunnossa, harvinaisinta kantakaupungin läheisyydessä (ks. kuvio 6). Peruspiireistä joissa oli yli 2000 ARA-vuokra-asunnoissa asuvaa asuntokuntaa, ARA-vuokra-asunnoissa asuvien osuus oli pienin Haagan (17 %) ja Kampinmalmin (12 %) peruspiireissä.

Ulkomaalaistaustaisilla ARA-vuokra-asunnoissa asuvien osuus oli pääpiirteissään suuri siellä missä ARA-vuokra-asumisen osuus oli suuri, Jakomäen peruspiirissä 64 prosenttia ja Mellunkylän peruspiirissä 48 prosenttia. Helsingissä oli kuitenkin joitakin alueita, joissa ulkomaalaistaustaisten ARA-vuokra-asunnoissa asuvien osuus oli selvästi suurempi kuin keskimäärin tai suomalaistaustaisilla asuntokunnilla. Tällaisia alueita ja lukumääriltään merkittäviä (ts. vähintään 300 ARA-vuokra-asunnossa asuvaa ulkomaalaistaustaista asuntokuntaa) peruspiirejä olivat Maunulan, Pukinmäen, Malmin, Laajasalon, Suutarilan ja Reijolan peruspiirit. Näissä peruspiireissä ulkomaalaistaustaisista 60 prosenttia tai enemmän asui ARA-vuokra-asunnoissa, lukuun ottamatta Laajasalon ja Reijolan peruspiirejä, joissa osuudet olivat 46 (Laajasalo) ja 45 (Reijola) prosenttia, kun suomalaistaustaisilla vastaava osuus oli paljon pienempi. Määrällisesti eniten ulkomaalaistaustaisia ARA-vuokralla asuvia asuntokuntia oli Mellunkylän (2 200), Vuosaaren (1 500) ja Herttoniemen (770) peruspiireissä, eli siellä missä myös ARA-vuokra-asunnoissa asuvia asuntokuntia oli eniten, Mellunkylässä 7 300, Vuosaaressa 4 800 ja Herttoniemessä 4 500.

 

Lopuksi on huomattava, että vaikka ARA-vuokra-asuntoihin valitaan kiireellisimmässä asunnontarpeessa olevat, vähävaraisimmat ja pienituloisimmat hakijaruokakunnat, osa ARA-asukasvalintakriteerit täyttävistä asunnon hakijoista hakeutuu nykyisin myös vapaarahoitteiseen vuokra-asuntokantaan, koska edullista (ja mahdollisesti myös huonokuntoista, mikäli peruskorjauksia on siirretty) ARA-sääntelystä vapautunutta vuokra-asuntokantaa on tullut viime vuosina tarjolle. Tilastoinnin kannalta vapaassa vuokra-asuntokannassa asuvat asuntokunnat ovat kuitenkin heterogeenisyytensä takia haastavia, ja selkeämmän kuvan saamiseksi tarvittaisiin tietoa asunnon sijaan mm. asuntokunnan taloudellisesta tilanteesta ja/tai saaduista tuista.

 

Tulotaso kasvaa maassaoloajan myötä

(31.3.2021)

Valtaosalla ulkomailla syntyneistä työikäisistä 20–64-vuotiaista ulkomaalaistaustaisista oli vuonna 2018 ainakin jonkin verran valtionveronalaisia tuloja. Ilman verotettavia tuloja oli Helsingissä 13 prosenttia työikäisistä maahanmuuttajista. Jotkin yhteiskunnan taloudellisista tukimuodoista kuten lapsilisät, asumistuet ja toimeentulotuki eivät ole veronalaisia. Lisäksi tulottomissa on mukana sellaisia Suomesta pois muuttaneita henkilöitä, jotka eivät ole tehneet ilmoitusta muutostaan.

Suomen koko väestössä 20–64-vuotiaiden suomalaistaustaisten henkilöiden valtionveronalaisten tulojen keskiarvo oli 34 595 euroa vuonna 2016. Helsingissä keskiarvo oli 40 212 euroa eli tulotaso oli koko maata korkeampi. Ulkomailla syntyneiden ulkomaalaistaustaisten valtionveronalaiset tulot olivat puolestaan vuonna 2016 kantaväestöä pienemmät. Koko maassa 20–64-vuotiaiden maahanmuuttajien tulojen keskiarvo oli 22 792 euroa ja Helsingissä 23 562 euroa. Tulojen keskiarvo oli Helsingissä miespuolisilla maahanmuuttajilla korkeampi kuin naispuolisilla (26 971 euroa ja 19 825 euroa).

Tulotasoa voidaan tarkastella myös katsomalla, miten henkilöt sijoittuvat eri tuloluokkiin. Tässä yhteydessä käytetään neliluokkaista jakoa tulokvartiileihin Suomen koko väestöä koskevan vuoden 2016 tulotilaston perusteella. Jos tarkastellaan vain niitä, joilla oli valtionveronalaisia tuloja, Helsingin 20–64-vuotiaista suomalaistaustaisista neljäkymmentä prosenttia kuului vuonna 2016 ylimpään tulokvartiiliin. Alimpaan neljännekseen sijoittui noin viidennes kaupungin kantaväestöstä. Kaupungin saman ikäisistä ulkomailla syntyneistä ulkomaalaistaustaisista puolestaan noin 42 prosenttia kuului alimpaan tulokvartiiliin. Suurituloisimpien tulonsaajien neljännekseen heistä kuului vain noin 17 prosenttia. Noin joka neljäs Helsingin alimpaan tuloneljännekseen sijoittuvista 20–64-vuotiaista henkilöistä oli vuonna 2016 maahanmuuttaja. Etenkin Suomeen muuttaneilla naisilla on Helsingissä usein pienet tulot.

Vuonna 2016 Helsingin 20–64-vuotiaista ruotsalaistaustaisista maahanmuuttajista reilu kolmannes (37 %) kuului ylimpään neljännekseen. Myös intialaistaustaisissa oli melko paljon hyvätuloisia. Kahteen ylimpään kvartiiliin sijoittui lisäksi noin puolet (51 %) virolaistaustaisista ja yli kolmasosa (39 %) niistä, joiden taustamaa oli Venäjä tai entinen Neuvostoliitto. Sen sijaan alimpaan tuloneljännekseen kuului irakilaistaustaisista miltei neljä viidesosaa (78 %) ja afganistanilaistaustaisista ja somalialaistaustaisista noin kaksi kolmasosaa (66 % ja 68 %).

Maassaoloajan pidentyessä maahanmuuttajien tulot yleisesti ottaen nousevat, jos paikka työmarkkinoilla löytyy. Alimpaan tuloneljännekseen sijoittuvien työllistyneiden ulkomailla syntyneiden ulkomaalaistaustaisten suhteellinen osuus on vähintään viisitoista vuotta Suomessa asuneilla muita maahanmuuttajia pienempi ja kahteen ylimpään kvartaaliin kuuluvien suhteellinen osuus puolestaan suurempi. Muutos parempaan suuntaan on huomattava jo viiden vuoden Suomessa asumisen jälkeen. On kuitenkin huomioitava, että Helsingin 20–64-vuotiaista suomalaistaustaisista työllisistä melko tarkalleen puolet kuului vuonna 2016 ylimpään tuloneljännekseen.

Ulkomailla syntyneiden ulkomaalaistaustaisten yrittäjien tulojakauma on kaksijakoinen. Lähes kolmekymmentä prosenttia Helsingin maahanmuuttajayrittäjistä kuului vuonna 2016 alimpaan tuloneljännekseen ja naisyrittäjistä miltei puolet (43 %). Heidän valtionveronalaiset vuosiansionsa olivat siis korkeintaan 13 290 euroa. Toisaalta useampi kuin joka neljäs maahanmuuttajayrittäjä sijoittui ylimpään tulokvartiiliin, johon suomalaistaustaisista yrittäjistä kuului tosin Helsingissä vuonna 2016 miltei puolet (46 %). Maassaoloajan mukana myös yrittäjien tulotaso näyttäisi näiden tilastotietojen perusteella nousevan.

Vuonna 2035 yli neljännes helsinkiläisistä vieraskielisiä

(25.3.2021)

Helsingin ja Helsingin seudun vieraskielisen väestön ennuste laadittiin pääkaupunkiseudun kuntien tilasto- ja tutkimusyksikköjen yhteistyönä keväällä 2019. Siinä hyödynnettiin tietoja Suomessa asuvien rekisteröidystä äidinkielestä. 

Helsingin vieraskielisen väestön määrän ennustetaan kasvavan lähes 100 000 henkilöllä vuoteen 2035 mennessä. Helsingissä asuisi silloin 196 000 vieraskielistä, mikä olisi 26 prosenttia asukkaista. Pääosa Helsingin väestön kasvusta tulisi vieraskielisistä. Helsingin seudulla vieraskielisiä asuisi 437 000 henkeä, mikä olisi noin 25 prosenttia asukkaista. Espoossa ja Vantaalla vieraskielisten määrän ennustetaan kasvavan suhteellisesti enemmän kuin Helsingissä. Vieraskielisten osuus väestöstä oli jo vuoden 2016 alussa Vantaalla ja Espoossa Helsinkiä korkeampi.

Vuonna 2035 Helsingin suurin vieraskielisten kieliryhmä on ennusteen mukaan Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan kieliä puhuvat, joita olisi noin 40 000. Kieliryhmässä on etenkin arabian-, kurdin-, persian- ja turkinkielisiä. Kieliryhmän ennustetaan kasvavan 26 000 hengellä, jolloin heitä olisi 2,7-kertaa enemmän kuin vuoden 2018 alussa. Suurin osa Suomeen saapuneista turvapaikanhakijoista kuuluu tähän kieliryhmään. Myös muita aasialaisia, muita afrikkalaisia sekä Itä-Euroopan kieliä puhuvien määrän ennustetaan kasvavan 2,5-kertaiseksi vuodesta 2018. Ennusteen mukaan muita aasialaisia kieliä puhuvien määrä kasvaisi noin 40 000 henkeen ja muita afrikkalaisia kieliä puhuvien noin 34 000 henkeen vuoteen 2035 mennessä. Muita afrikkalaisia kieliä puhuvissa on varsinkin somalinkielisiä.

Länsi-Euroopan ja entisen Neuvostoliiton alueen kieliryhmissä kasvun ennustetaan olevan hitaampaa, mutta nekin kasvaisivat 59–76 prosenttia vuosina 2019–2035. Vuoden 2018 alussa Helsingin selvästi suurin vieraskielisten ryhmä olivat venäjää ja muita entisen NL:n alueen kieliä puhuvat, mutta vuonna 2035 heidän ennustetaan olevan 31 000 hengellä enää neljänneksi suurin ryhmä. 

Vuoden 2018 alussa Euroopan ja entisen NL:n alueella puhuttuja kieliä puhui 54 prosenttia Helsingin vieraskielisistä, mutta osuuden ennustetaan putoavan 41 prosenttiin vuoteen 2035 mennessä. Samalla ajanjaksolla aasialaisia ja afrikkalaisia kieliä puhuvien osuuden arvioidaan puolestaan nousevan 45 prosentista 58 prosenttiin kaupungin vieraskielisistä.

Miesten ennustetaan säilyvän lievänä enemmistönä Helsingin vieraskielisessä väestössä. Ennusteen mukaan naisia olisi enemmän 70 vuotta täyttäneissä.

Helsingissä asui vuoden 2018 alussa 9 045 alle kouluikäistä vieraskielistä lasta. Määrän arvioidaan kasvavan vuoteen 2020 mennessä 12 000:een ja vuoteen 2035 mennessä 15 700:aan. Vuoden 2018 alussa lähes joka viides 0–6-vuotias helsinkiläislapsi oli vieraskielinen, mutta vuonna 2035 vieraskielisiä ennustetaan olevan jo lähes kolmannes (30 %) alle kouluikäisistä.

Peruskouluikäisten 7–15-vuotiaiden vieraskielisten määrän ennustetaan kasvavan nykyisestä 9 418:sta 14 400 lapseen vuonna 2025 ja 20 400:aan vuonna 2035. Myös peruskouluikäisistä lähes joka viides oli vieraskielinen vuoden 2018 alussa, mutta vuonna 2035 lähes joka kolmannen (31 %) 7–15-vuotiaan helsinkiläisen arvioidaan olevan vieraskielinen.

Helsingin kotimaankielisen työikäisen 20–64-vuotiaan väestön ennustetaan vähenevän selvästi vuoteen 2035 mennessä. Saman ikäryhmän vieraskielisten määrän arvioidaan kuitenkin kasvavan 64 400 henkilöllä, joten kokonaisuudessa Helsingin työikäisten määrä kasvaa. Vanhempien työikäisten (40–64-vuotiaat) vieraskielisten määrä kasvaa suhteessa eniten vieraskielisen väestön ikääntyessä. Vuonna 2035 useamman kuin joka neljännen työikäisen ennustetaan olevan vieraskielinen.

Vieraskielisen väestön kasvun ennustetaan olevan kaikkein nopeinta vanhimmissa ikäluokissa. 65 vuotta täyttäneiden vieraskielisten määrän arvioidaan lähes nelinkertaistuvan vuoteen 2035 mennessä. Eläkeikäisiä vieraskielisiä olisi silti vain 15 200 eli joka kymmenes kaikista 65 vuotta täyttäneistä helsinkiläisistä.

Demografinen huoltosuhde (huollettavien 0–14- ja yli 65-vuotiaiden suhde työikäisiin 15–64-vuotiaisiin) on jo kääntynyt Helsingin seudulla heikommaksi, kun vuosina 1945–1949 syntyneet suuret ikäluokat ovat siirtyneet vanhuuseläkkeelle. Vieraskielisen väestön nuorempiin painottuva ikärakenne loiventaa kehitystä. Vuonna 2035 huoltosuhteen ennustetaan Helsingin seudulla olevan 0,50 huollettavaa työikäistä kohden, kun se olisi kotimaankielisen väestön osalta 0,57.

Koko väestön ja vieraskielisten ikärakenne Helsingissä 31.12.2019 Koko väestön ja vieraskielisten ikärakenne Helsingissä 31.12.2019

Lähde: Tilastokeskus

Koko väestön ja vieraskielisten ikärakenne Helsingissä vuonna 2035 ennusteen mukaan 

Lähde: Helsingin seudun vieraskielisen väestön ennuste 2018–2035, Helsingin kaupunginkanslian tilastojulkaisuja 2019:3

Ulkomaalaistaustaiset työskentelevät yleisimmin palvelualoilla

(18.5.2021)

Ulkomaalaistaustaiset ovat keskittyneet pitkälti samoille aloille Helsingin seudulla ja sen ulkopuolella

Vuoden 2018 lopussa hallinto- ja tukipalvelutoiminta, terveys- ja sosiaalipalvelut, majoitus- ja ravitsemistoiminta sekä rakentaminen työllistivät puolet ulkomaalaistaustaisista työllisistä. Tästä huolimatta pienempi osuus ulkomaalaistaustaisista kuin muusta väestöstä työskenteli terveys- ja sosiaalipalveluissa. Sen sijaan hallinto- ja tukipalvelutoiminnassa, majoitus- ja ravitsemistoiminnassa sekä rakentamisen toimialalla ulkomaalaistaustaiset työskentelivät selvästi suomalaistaustaisia useammin. Näillä kolmella toimialalla noin neljäsosa työntekijöistä oli ulkomaalaistaustaisia, kun kaikista työllisistä ulkomaalaistaustaisia oli noin 13 prosenttia. Hallinto- ja tukipalvelutoimintaan sisältyvät muun muassa siivouspalvelut ja kiinteistönhuolto.

 

Vuoden 2008 loppuun verrattuna ulkomaalaistaustaisten työllisten yleisimmät toimialat ovat säilyneet samoina. Eniten on kasvanut hallinto- ja tukipalvelutoiminnassa työskentelevien määrä. Myös rakennusalalla ja muun muassa informaatio- ja viestintäalalla työskentelevien määrä on lisääntynyt keskimääräistä nopeammin. Sen sijaan esimerkiksi teollisuudessa työskentelevien määrä on alan yleistä kehitystä mukaillen vähentynyt.

Muualla Suomessa ulkomaalaistaustaiset olivat keskittyneet pääosin samoille toimialoille kuin Helsingissä, mutta teollisuudessa työskentely on huomattavasti yleisempää muualla maassa. Näin on suomalaistaustaistenkin kohdalla, sillä Helsingissä on vähän teollisuuden työpaikkoja.

 

Taustamaan ja sukupuolen yhteys eri toimialoilla työskentelyyn vaihtelee

Helsingin ulkomaalaistaustaisten yleisimmät toimialat vaihtelevat taustamaittain. Vuoden 2018 lopussa venäläistaustaiset työskentelivät useimmin terveys- ja sosiaalipalvelujen sekä hallinto- ja tukipalvelutoiminnan alalla. Virolaistaustaiset työskentelivät useimmiten rakennusalalla tai hallinto- ja tukipalvelutoiminnassa. Länsieurooppalaistaustaisilla korostui koulutusala, informaatio- ja viestintäala sekä ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta, muilla eurooppalaistaustaisilla puolestaan hallinto- ja tukipalvelutoiminta. Myös somalialaistaustaiset työskentelivät useimmin hallinto- ja tukipalvelutoiminnassa sekä terveys- ja sosiaalipalveluissa. Nämä olivat yleisimpiä toimialoja myös muiden afrikkalaistaustaisten joukossa. Aasialaistaustaiset olivat keskittyneet majoitus- ja ravitsemistoiminnan alalle, mutta intialaistaustaiset työskentelivät useimmiten informaatio- ja viestintäalalla.

Toimialat ovat eriytyneet sukupuolen mukaan selvästi etenkin joissakin taustamaaryhmissä. Esimerkiksi virolaistaustaisista työllisistä miehistä 45 prosenttia työskenteli Helsingissä rakennusalalla vuonna 2018, kun naisista näin teki vain 4 prosenttia.

 

Ulkomaalaistaustaisten yleisimmät ammatit Helsingissä

Ammattiryhmittäin tarkasteltuna vuoden 2018 lopussa helsinkiläisillä ulkomaalaistaustaisilla korostuivat toisaalta palvelu- ja myyntityöntekijöiden ja toisaalta erityisasiantuntijoiden ryhmät kuten muillakin helsinkiläisillä. Erityisasiantuntijoissa oli esimerkiksi yliopisto-opettajia, sovellussuunnittelijoita ja -arkkitehteja sekä kääntäjiä. Erityisasiantuntijoina tai asiantuntijoina ulkomaalaistaustaiset työskentelivät kuitenkin selvästi muita helsinkiläisiä harvemmin.

Kaikkiin helsinkiläisiin verrattuna ulkomaalaistaustaisilla oli suhteellisesti huomattavasti enemmän muut työntekijät -ryhmään luokiteltuja ammatteja. Ryhmään kuului esimerkiksi siivoojia, avustavia keittiötyöntekijöitä ja varastotyöntekijöitä.  Ulkomaalaistaustaisten työllisten ammattiryhmät olivat myös useammin tuntemattomia kuin muilla työllisillä.

 

Monissa ammattiryhmissä ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden osuus kaikista työntekijöistä on merkittävä. Vuonna 2018 toimisto- ja laitossiivoojista yli puolet oli ulkomaalaistaustaisia. Myös linja-auton- ja raitiovaununkuljettajista, talonrakentajista, sanomalehtien jakajista sekä ravintolanjohtajista ulkomaalaistaustaisia oli lähes puolet. Myös esimerkiksi avustavista keittiötyöntekijöistä ja siivoustyön esimiehistä heitä oli yli kolmasosa. Etenkin ulkomaalaistaustaisia siivoojia ja talonrakentajia on määrällisestikin paljon. Esimerkiksi ulkomaalaistaustaisia siivoojia oli 4509 Helsingissä vuonna 2018. Helsingin kaikista työllisistä ulkomaalaistaustaisia oli noin joka kahdeksas (13 %).

Eniten muuttovoittoa arabiankielisistä ja tappiota vironkielisistä

(23.3.2021)

Kokonaisuudessaan Helsinki sai vuonna 2019 muuttovoittoa vieraskielisistä erityisesti 20–29-vuotiaista ja muuttotappiota vain yli 45-vuotiaista. Pienten lasten ja toisaalta 20-24-vuotiaiden muuttovoitto väheni viime vuodesta. Kotimaankielisistä Helsinki sai muuttovoittoa etenkin 15–29-vuotiaiden ikäryhmässä. 

Helsinkiin vuonna 2019 muuttaneista 12 366 vieraskielisestä venäjänkielisiä oli 13 prosenttia, arabiankielisiä 9 prosenttia, englanninkielisiä 7 prosenttia sekä vironkielisiä ja somalinkielisiä 6 prosenttia kumpaakin kieliryhmää. Lähtömuuttajista, joita oli 9 316, vironkielisten ja venäjänkielisten osuus oli 13 prosenttia, arabiankielisten 8 prosenttia ja englanninkielisten 7 prosenttia. Muiden kieliryhmien osuudet jäivät alle viiteen prosenttiin.

Helsinki sai eniten muuttovoittoa arabiankielisistä (409 henkeä), venäjänkielisistä (366 henkeä) sekä somalinkielisistä (353 henkeä). Näissä kieliryhmissä muuttovoitto oli suurin piirtein edellisvuoden tasolla.  Helsinki sai muuttovoittoa valtaosasta kieliryhmiä. Kieliryhmäkohtaiset muuttotappiot olivat vironkielisiä lukuun ottamatta hyvin pieniä.

Vuonna 2019 Helsinki sai vironkielisistä muuttotappiota –484 henkeä. Vielä kymmenen vuotta sitten muuttovoitto vironkielisistä oli noin 500 henkeä vuodessa, ja huippuvuoteen 2012 mennessä muuttovoitto oli kasvanut lähes 1 000 henkeen. Tämän jälkeen muuttovoitto vironkielisistä lähti jyrkkään laskuun. Vielä vuonna 2015 muuttovoitto oli kuitenkin vielä 241 henkeä.

 

Helsinkiin vuonna 2019 muuttaneista 10 245 ulkomaan kansalaisesta 45 prosenttia oli Aasian tai Oseanian maiden, 39 prosenttia oli Euroopan maiden ja 11 prosenttia Afrikan maiden kansalaisia. Afrikan ja toisaalta Aasian maiden kansalaiset muuttivat Helsinkiin useammin muualta Suomesta kuin ulkomailta. Muiden maanosien kansalaiset muuttivat Helsinkiin ensisijaisesti ulkomailta.

Helsingistä pois muuttaneista 7 000 ulkomaan kansalaisesta Euroopan maiden kansalaisia oli 48 prosenttia, Aasian tai Oseanian maiden kansalaisia 38 prosenttia ja Afrikan maiden kansalaisia 8 prosenttia. Kaikkien maanosien kansalaiset muuttivat Hesingistä useimmiten muualle Suomeen.

Helsinki saa muuttovoittoa kaikkien maanosien kansalaisista. Ennen vuotta 2015 EU-maiden kansalaisten nettomuutto oli suurin, mutta sittemmin Helsinki on saanut eniten muuttovoittoa Etelä-, Länsi- ja Keski-Aasian maiden kansalaisista. Vuonna 2019 nettomuutto näiltä alueilta lisääntyi edellisvuodesta 1 280 henkeen.

Muuttovoitto EU-maiden sekä muiden Pohjois- ja Länsi-Euroopan maiden kansalaisista – 86 henkeä – oli alhaisin pitkään aikaan. Yksi syy tähän on virolaisten Suomeen muuton vähentyminen. Tästä huolimatta Helsinki sai edelleen ulkomaista muuttovoittoa EU-maiden kansalaisista 559 henkeä, mutta muuttotappio kotimaisessa muuttoliikkeessä pienensi kokonaisnettomuuttoa lähes 500 hengellä.

Etelä-, Länsi- ja Keski-Aasian maiden kansalaisten kotimainen nettomuutto on ollut kasvussa, mutta nyt se väheni edellisvuodesta selvästi. Näistä maista saadusta 1 280 hengen muuttovoitosta vain 14 prosenttia oli kotimaista muuttovoittoa. Afrikan maiden kansalaisten kotimainen nettomuutto oli edellisvuoden tasolla, mutta silti yli 40 prosenttia 545 hengen muuttovoitosta tuli muualta Suomesta. Pohjois- ja Etelä-Amerikan kansalaisista ja Oseaniasta Helsinki sai muuttovoittoa muiden maanosien kansalaisia vähemmän.

Kaksi kolmasosaa muuttovoitosta vieraskielisistä

(19.3.2021)

Vuonna 2019 Helsingin väkiluku kasvoi 5 793 hengellä eli 0,9 prosenttia. Helsinkiläisten määrää on vuodesta 2013 lisännyt eniten muuttoliike muualta Suomesta, vaikka ulkomainen muuttovoitto oli 2000-luvun alkupuolella selvästi kotimaista suurempi. Syntyneiden määrä on ollut Suomessa laskussa, ja vuonna 2016 syntyvyys kääntyi laskuun myös Helsingissä. Vuonna 2019 luonnollinen väestönkasvu oli 1 214 henkeä ollen edellisvuoden matalalla tasolla.

Helsinki sai vuonna 2019 muuttovoittoa yhteensä 4 643 henkeä, josta ulkomaista muuttovoittoa oli 2 917 henkeä ja kotimaista muuttovoittoa 1 726 henkeä. Ulkomainen nettomuutto on ollut selvästi positiivista koko tämän vuosituhannen, joskin huippuvuoden 2011 jälkeen muuttovoitto on ollut laskussa. Kotimaankielisiä muuttaa Helsingistä enemmän ulkomaille kuin ulkomailta Helsinkiin.  

Kotimainen nettomuutto on vaihdellut ulkomaista enemmän. Helsingistä muualle Suomeen muuttaneiden määrä ylitti Helsinkiin muuttaneiden määrän vuosina 2002–2007, mutta sen jälkeen kotimainen muuttoliike on kasvattanut Helsingin väkilukua. Vuonna 2019 kotimainen muuttovoitto oli selvästi edellisvuotta pienempi.

Helsinkiin vuonna 2019 muuttaneista 42 670 hengestä vieraskielisiä oli 29 prosenttia ja ulkomaan kansalaisia 24 prosenttia. Helsinki sai muuttovoittoa vieraskielisistä yhteensä 3 050 henkeä, mikä oli kaksi kolmasosaa kaupungin kokonaismuuttovoitosta. Vieraskielisten muuttovoitto kasvoi hieman edellisen vuoden poikkeuksellisen matalista lukemista. Muuttovoitto ulkomaan kansalaisista oli yhteensä 3 245 henkeä.

Vieraskielisten muuttoliikkeelle on luonteenomaista runsas maahanmuutto sekä kohtalaisen vilkas muuttoliike maan sisällä. Helsinki on 2000-luvulla saanut ulkomailta muuttovoittoa vieraskielisistä lähes 55 000 henkeä, kun kotimaankielisten osalta muuttotappio on ollut noin –9 000 henkeä. Kotimaisessa muuttoliikkeessä sekä vieraskielisten lähtö- että tulomuutot ovat vieraskielisen väestön kasvaessa lisääntyneet voimakkaasti, mutta nettomuuton vaihtelu on ollut melko suurta. Helsingin vuonna 2019 saama vieraskielisten muuttovoitto tuli kokonaisuudessaan ulkomailta, sillä Helsinki menetti vieraskielisiä muualle maahan -148 henkeä.

 

Vieraskielisistä muuttotappiota muualle Helsingin seudulle

(19.3.2021)

Vuonna 2019 ulkomailta Helsinkiin muutti 7 663 henkeä, joista 5 624 eli 73 prosenttia oli vieraskielisiä. Helsingistä ulkomaille muutti 4 746 henkeä, joista 2 426 eli 51 prosenttia oli vieraskielisiä. Helsinki sai ulkomaista muuttovoittoa vieraskielisistä siis yhteensä 3 198 henkeä. Muuttovoitto oli edellisvuoden alhaista tasoa korkeampi. Maasta pois muuttaneita oli edellisvuotta vähemmän. Kotimaankielisten osalta ulkomainen nettomuutto on tällä vuosituhannella ollut negatiivinen: Vuonna 2019 muuttotappio oli –281 henkeä.

Ulkomaan kansalaisia muutti Helsinkiin ja sieltä pois hieman vieraskielisiä vähemmän. Ulkomainen muuttovoitto ulkomaan kansalaisista oli 3 453 henkeä.

Muualta Suomesta Helsinkiin vuonna 2019 muuttaneista 35 007 hengestä vieraskielisiä oli 6 742 eli 19 prosenttia. Helsingistä muualle Suomeen muutti 33 281 henkeä, joista vieraskielisiä oli 6 890 eli 21 prosenttia. Helsinki sai siis muuttotappiota vieraskielisistä muualta Suomesta yhteensä -148 henkeä. Vieraskielisten kotimainen nettomuutto kääntyi tappioksi ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen. Vieraskielisten lähtömuutto muuhun maahan oli edellisvuotta suurempaa. Kotimainen muuttotappio ulkomaan kansalaisista oli -208 henkeä.

Helsingin muuttovoitto vieraskielisten, kuten myös kotimaankielisten, kotimaisessa muuttoliikkeessä perustuu muuttovoittoon Helsingin seudun ulkopuolisesta Suomesta. Helsinki sai vuonna 2019 seudun ulkopuolelta vieraskielisen väestön muuttovoittoa 1 536 henkeä eli hieman edellisvuotta vähemmän. 

Seudun sisäisessä vieraskielisten muuttoliikkeessä Helsinki sen sijaan menetti –1 684 asukasta, eli selvästi viime vuosia enemmän. Vieraskieliset muuttivat Helsingistä erityisesti Vantaalle. Vuonna 2019 kotimaankielisten muuttotappio seudun sisäisessä muuttoliikkeessä oli –2 140 henkeä eli suurempi kuin vieraskielisillä. 

Toisen polven ulkomaalaistaustaisten koulutustaso paranee vähitellen

(19.8.2020)

Väestön koulutustaso

Väestön koulutusrakennetiedot sisältävät henkilön korkeimman Suomessa suoritetun tutkinnon sekä ne ulkomailla suoritetut tutkinnot, jotka rekisteriin on erikseen viety. Ulkomailla suoritetuista ja Suomessa rekisteröidyistä tutkinnoista suurin osa on korkea-asteen tutkintoja. Näin ollen maahanmuuttajien koulutustasoa ei voi täysin luotettavasti verrata koko väestöön, koska monien ulkomaalaistaustaisten tutkintotiedot puuttuvat Suomen tutkintorekisteristä.

Sen sijaan maahanmuuttajien lasten eli ulkomaalaistaustaisten toiseen sukupolveen kuuluvien koulutusrakennetta voidaan hyvin tarkastella, koska he ovat Suomessa syntyneitä ja suomalaisen koulutusjärjestelmän läpikäyneitä. Maahanmuuton toinen sukupolvi Helsingissä on vielä pääosin lapsia ja nuoria, ja etenkin yli 30-vuotiaassa väestössä määrät ovat toistaiseksi hyvin pieniä.

Toisen polven ulkomaalaistaustaisten koulutustaso on matalampi kuin suomalaistaustaisten helsinkiläisten. Peruskoulun jälkeinen tutkinto oli 77 prosentilla 25–29-vuotiaista toisen polven ulkomaalaistaustaisista, kun puolestaan saman ikäisillä suomalaistaustaisilla tutkinto oli 92 prosentilla (Kuvio 1). Kaikkiaan työikäisen toisen sukupolven ulkomaalaistaustaisen väestön koulutustaso jää tällä hetkellä 10 prosenttiyksikköä suomalaistaustaisia matalammaksi. Kuitenkin toisen polven ulkomaalaistaustaisten koulutustaso on noussut pitkin 2010-lukua. 

Työn ja koulutuksen ulkopuoliset

Vieraskieliset ovat kotimaankielisiä useammin työttöminä tai työvoiman ulkopuolella. Vuoden 2018 lopussa työn ja koulutuksen ulkopuolella oli vieraskielisistä 25–64-vuotiaista helsinkiläisistä 18 prosenttia, kun kotimaankielisistä ulkopuolisia oli vajaa kolme prosenttia (Kuvio 2). Työn ja koulutuksen ulkopuolisilla tarkoitetaan tässä niiden henkilöiden osuutta ikäluokasta, jotka eivät ole suorittaneet mitään tutkintoa perusasteen jälkeen eivätkä ole työllisiä, opiskele, ole eläkkeellä tai varusmiespalveluksessa. Tiedon luotettavuutta heikentää se, että vieraskielisillä saattaa olla ulkomailla suoritettu tutkinto, joka ei ole tutkintorekisterissä, jolloin henkilö luokittuu virheellisesti pelkän perusasteen koulutuksen suorittaneeksi. Joukossa saattaa myös olla henkilöitä, jotka ovat tosiasiassa muuttaneet maasta, mutta eivät ole tehneet muuttoilmoitusta.

Kyselytutkimustieto antaa rekisteritiedon rinnalla suuntaa koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevista vieraskielisistä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2014 tekemässä Ulkomaalaisten terveys ja hyvinvointi -kyselyssä ulkomaalaistaustaisilta kysyttiin heidän osallistumistaan työhön, koulutukseen tai harjoitteluun edellisen neljän viikon aikana. Kaikista 25–64-vuotiaista ulkomaalaistaustaisista vastaajista näistä ulkopuolella oli ollut 22 prosenttia ja vain perusasteen koulutuksen suorittaneista 33 prosenttia.  

Rekisteritiedon mukaan työn ja koulutuksen ulkopuolisten osuus vieraskielisestä väestöstä 2010-luvulla pysyi pitkään lähes samalla tasolla. Viime vuosina kehitys on kuitenkin ollut myönteistä, sillä ulkopuolisten osuus on kääntynyt laskuun kaikissa ikäryhmissä.   

Joka kuudes helsinkiläinen on ulkomaalaistaustainen

(31.3.2021)

Ulkomaalaistaustaisia eli syntyperältään ulkomaalaisia helsinkiläisiä oli vuoden 2019 lopussa 107 671. Tämä oli 16,5 prosenttia kaupungin koko väestöstä, eli puoli prosenttiyksikköä enemmän kuin edeltävänä vuonna. Ulkomaalaistaustaisista 81 prosenttia (87 553 henkeä) oli syntynyt ulkomailla eli kuului ulkomaalaistaustaisten ensimmäiseen sukupolveen. Suomessa syntyneitä eli ulkomaalaistaustaisten toiseen sukupolveen kuuluvia oli 19 prosenttia (20 118). 

Ulkomaalaistaustaisten määrä kasvoi 2010-luvulla eniten vuonna 2012, jolloin kasvua oli 7,5 prosenttia.  Tämän jälkeen kasvuprosentti on ollut laskusuunnassa ollen viimeisen kahden vuoden ajan poikkeuksellisen matala. Vuonna 2019 ulkomaalaistaustaisten määrä kasvoi 4 259 hengellä, eli 4,0 prosenttia. Kuitenkin noin kolme neljäsosaa kaupungin väestönkasvusta tuli ulkomaalaistaustaisista myös vuonna 2019.

Ulkomaalaistaustaisten helsinkiläisten lisäksi Helsingissä asui vuoden 2019 lopussa 29 463 sellaista henkilöä, joiden toinen vanhempi oli syntynyt Suomessa ja toinen ulkomailla. Heistä kahdella kolmasosalla ulkomailla oli syntynyt isä.  

Vuoden 2019 lopussa 106 059 helsinkiläisellä oli rekisteröity äidinkieleksi jokin muu kieli kuin suomi, ruotsi tai saame. Kaikista helsinkiläisistä heidän osuutensa oli 16,2 prosenttia. Vieraskielisten määrä kasvoi vuoden aikana 4 234 hengellä eli 4,2 prosenttia. Vieraskielisiä on Helsingissä hieman vähemmän kuin ulkomaalaistaustaisia. Esimerkiksi ruotsalaista syntyperää olevat ruotsin- ja suomenkieliset ovat ulkomaalaistaustaisia, mutta eivät vieraskielisiä.

Ulkomaan kansalaisia asui Helsingissä vuoden 2019 lopussa 63 650. Heidän osuutensa väestöstä oli 9,7 prosenttia. Ulkomaan kansalaisten määrä kasvoi vuoden aikana 1 571 henkilöllä eli 2,5 prosenttia. Vuosituhannen vaihteeseen asti ulkomaan kansalaisia oli lähes yhtä paljon kuin vieraskielisiä, mutta nyt heitä on vain kaksi kolmasosaa vieraskielisten ja ulkomaalaistaustaisten määrästä. Vuonna 2018 Suomen kansalaisuuden sai Helsingissä 2 293 ulkomaan kansalaista.

Ulkomaalaistaustaisten määrä Helsingissä on kasvanut 2000-luvulla yli 75 000 hengellä, ja tällä vuosituhannella suurin osa kaupungin väestönkasvusta on tullut ulkomaalaistaustaisesta väestöstä. Helsingin ja koko Suomen ulkomaalaistaustainen väestö alkoi kasvaa nopeasti 1990-luvulla, kun tätä ennen se oli muuhun Eurooppaan verrattuna ollut varsin pieni. Maahanmuuttoa kasvattivat muun muassa Neuvostoliiton hajoaminen ja inkerinsuomalaisten paluumuuton alkaminen sekä pakolaisuuteen johtaneet levottomuudet Somaliassa, Irakissa ja entisessä Jugoslaviassa. Myös Suomen EU-jäsenyys vuonna 1995 ja EU:n laajentuminen 2000-luvulla vauhdittivat ulkomaalaistaustaisen väestön kasvua.  

Vuoden 2019 lopussa Helsingissä asui 12 prosenttia Suomen väestöstä, mutta yli neljännes koko maan ulkomaalaistaustaisista. Pääkaupunkiseudulla asui ulkomaalaistaustaisista puolet, kun seudun osuus Suomen koko väestöstä oli noin viidennes. Koko maassa ulkomaalaistaustaisia oli 7,7 prosenttia väestöstä, mutta osuus oli tätä suurempi vain joka kymmenennessä kunnassa. Kun Helsingissä ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä oli 16,5 prosenttia, oli se muualla Helsingin seudulla 14,3 prosenttia ja muualla Suomessa vain 6,4 prosenttia.

Helsinki, Espoo ja Vantaa erottuvat selvästi muista kunnista. Ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä kasvoi Vantaalla vuoden 2013 aikana Helsinkiä korkeammaksi ja oli vuoden 2019 lopussa 20,6 prosenttia. Espoossa osuus kasvoi Helsinkiä korkeammaksi vuonna 2016 ja oli vuoden 2019 alussa 18,1%. Helsingin seudulla ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä ylsi yli 5 prosenttiin myös Keravalla, Kirkkonummella, Kauniaisissa, Hyvinkäällä, Järvenpäässä, Tuusulassa, Vihdissä, Sipoossa ja Nurmijärvellä. Muista suurimmista kaupungeista ulkomaalaistaustaisten osuus nousi 12,1 prosenttiin Turussa, mutta jäi Tampereella 8,0 prosenttiin ja Oulussa vain 4,5 prosenttiin vuoden 2019 lopussa. Sen sijaan Ahvenanmaan Maarianhaminassa ulkomaalaistaustaisten osuus (19,5 %) ylsi ruotsalaistaustaisten suuren määrän vuoksi lähes pääkaupunkiseudun tasolle.

Vaikka Helsingissä on muuhun Suomeen verrattuna paljon ulkomaalaistaustaisia, on heidän määränsä suhteellisen pieni Pohjoismaiden muihin suurkaupunkeihin verrattuna. Pohjoismaiden suurkaupungeista ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä on selvästi korkein Malmössä, jossa osuus oli vuoden 2019 lopussa 47 prosenttia. Myös Tukholmassa, Göteborgissa ja Oslossa ulkomaalaistaustaisia on noin kolmasosa ja Kööpenhaminassakin neljäsosa asukkaista. Sen sijaan Helsingissä ulkomaalaistaustaisten osuus oli vain 16,5 prosenttia. Vuosina 2016–2019 ulkomaalaistaustaisten osuus kasvoi kaikissa vertailluissa pohjoismaisissa kaupungeissa. 

Valtaosa pohjoismaisten suurkaupunkien ulkomaalaistaustaisista on syntynyt ulkomailla. Helsingin ulkomaalaistaustaisista Suomessa syntyneitä on vain viidesosa, kun muissa pääkaupungeissa noin neljäsosa kuuluu ulkomaalaistaustaisten toiseen sukupolveen.

Ulkomaalaistaustaisten* osuus väestöstä Pohjoismaiden suurkaupungeissa 31.12.2019

Ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä Pohjoismaiden suurkaupungeissa 31.12.2019

Lähde: Tilastokeskus, Statistiska centralbyrån, Statistisk sentralbyrå, Danmarks statistik *Ulkomaalaistaustaisiksi katsotaan ne henkilöt, joiden molemmat vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla. Ruotsissa määritelmä sisältää myös ne ulkomailla syntyneet henkilöt, joiden vanhemmat ovat syntyneet Ruotsissa.

Sivut