Ulkomaalaistaustaiset Helsingissä

Tilastoja Helsingin ulkomaalaistaustaisten, vieraskielisten ja ulkomaan kansalaisten väestörakenteesta, muuttoliikkeestä, asumisesta, koulutuksesta, työssäkäynnistä ja toimeentulosta

Jo 5 000 käyntiä sivuillamme

(9.6.2015)

Yksin kaupungissa nettisivut avattiin 24.3.2015. Tähän mennessä sivuilla on vierailtu 5 000 kertaa. Sivujen artikkelit ja yksinasuvien omakohtaiset kirjoitukset peilaavat yksin elämistä eri näkökulmista.

Toivomme sivuille lisää henkilökohtaisia kokemuksia niin yksin asumisen hyvistä kuin huonoista puolista. Myös tutkimusartikkelit aiheesta ovat tervetulleita.

Ajan hermolla ollaan

(11.6.2015)

Uudessa hallitusohjelman Hyvinvointiosuudessa (sivu 19) on kärkihanke Edistetään terveyttä ja hyvinvointia sekä vähennetään eriarvoisuutta. Sen alahankkeina ovat mm:

- Tehdään selvitys yksinelävien asemasta yhteiskunnassa
- Käynnistetään kansallinen mielenterveyttä edistävä ja yksinäisyyden ehkäisyyn tähtäävä ohjelma

Päädyin yksinasujaksi stadiin

(3.6.2015)

"Sinkkukämppääjä"

Muutin aikoinaan työharjoitteluun pääkaupunkiin majoittuen sopivasti täällä jo vuokralaisena punkanneen systerin luo. Tämän kanssa oli muutettu lapsuudenkodista yhdessä ensin läheiseen kaupunkiin opiskelija-asuntolaan kesäasukkaaksi, sitten baarituttujen kautta kolmen tytön kimppakämppään. Paikkakunnan vaihduttua löydettiin kokonainen kommuuni ympärille, ja myöhemminkin asuttiin aina vähintään kaksin. Jäin yksin siskon vuokraamaan yksiöön tämän lähdettyä opiskelemaan kauas ja jäädessä sille tielle perhettä perustamaan.

Malliopittua kimppakämppäämisen keksin säästää vuokrassa ottamalla alivuokralaisen samassa rapussa asuvasta biletyskaverina tutuksi tulleesta vertaisesta. Vähäiset neliöt jaoin toisenkin kerran uudessa osoitteessa, kun kimppakämppään löytyi tuttavapiiristä maksava asukas. Verhoillakin voi huonetta jakaa, mutta vierailuajat osoittautuivat vaikeiksi sopia. Toisen olisi ollut kyläiltävä muualla yhden majoittaessa seuraa itselleen. Piskuisesta yksiöstä muutin pian siihen aktiivisesti yksin jäätyä vasta asunnon rapistuessa vanhuuttaan, ja omistajatahon suunniteltua remontin jälkeen korottaa jo 20 euroa neliöltä maksanutta vuokraa.

Kunnallisvaaliehdokkuus ja kaupungin asuntojonossa onnistuminen osuivat sitten kohdallani samaan vuoteen, ja asun nyt kaikin mokomin loppuelämäni vuokra-asunnossa. Alivuokralaisia en ole harkinnut paitsi joutuessa hakemaan asumistuen lisäksi toimeentulotukea työttömyyden välillä vaivatessa. Kun asunnon pohjaratkaisu ei salli kuin yhdelle oven sulkemisen yksityisyyden suojaksi, olisi vaikea löytää jääkaappipakastimen hallitsemaan tupakeittiöön vuokraa suorittava asukas tässä asunnottomien kaupungissakin. Onneksi töitä on ollut ja terveyttä riittänyt keikkatyötä tehdä, yksin maksaessa talouden elinkulut onkin varmuus asumisen jatkumisesta ollut merkittävä.

Stadin asunnon olen kahdesti vuokrannut sallituksi ajaksi max kaksi vuotta, seurustelu- ja opiskelusyistä. Olen siinä tilanteessa joutunut kerran häätämäänkin toiset tieltäni palattua "häntä koipien välissä" kotiin avoliitosta susirajan takana, opintokurssinkin keskeyttäen. Toisella kertaa seurustelin kahden asunnon suhteessa, jotta oli varmasti paikka mihin palata. En ole kyennyt sitoutumaan metsäkansan elinoloihin epämukavuusvyöhykkeellä, joka mielestäni alkaa viimeistään siitä mihin asfaltti missäkin loppuu. Helsingissä ei usein toistuva sähkökatkos kestä niin kauan, että pakastimessa ruoat pilaantuvat. Kestämätön oli myös kirjeen postitusmatkalla havainto, ettei ollut vastaan- eikä takanatulijaa, mutta kukaan ei edes ajanut autolla ohitse! Siinä jo yksinäisyys maksimoitui, ei stadissa sillä tavalla ikinä, täällähän väkisinkin törmää tyyppeihin, jos ei tarkoituksella väistele!

Yksikkötalous voi kokemani mukaan löytää paitsi vertaisiaan, myös muuten suuntautua ulos ovesta elämään. Sosiaalisena ihminen tarvitsee jo kotirapussa kahvillekutsujan, ja useampia osoitteita, joissa odotetaan kylään hyvän sään aikana. Itse pyöräilen tai hyödynnän julkisen liikenteen kattavaa palvelua päivittäin myös työstä vapaina päivinä. Kaukoliikennekin saa minut tarjouslipun hankkineen kyytiinsä sukuloimaan melkein kuukausittain. Nautin kuitenkin joka kerta palata omaan kotiin, jossa nukun kun nukuttaa, valvon vaikka kaikki valot päällä läpi yön (tein vuoden lopulla opintopisteurakan, jonka mahdollisti häiriötön työskentely 24/7 kellosta piittaamatta) tai vaihtaa sisustusta inspiraation mukaan.

Minulla on 50 neliön asunnossa makuu- ja pukeutumishuoneen lisäksi tila jaettu tehokkaasti: keittiötason äärellä on kahvikoneen lähellä baarijakkarat, vieraat istutan "ruokailunurkkaan" neljän hengen pöytään ikkunan alla. Nahkaiset nojatuolit joutuivat äskettäin sivuun kuntoilulaitteiden tieltä, nyt allekirjoittaneella on kotikuntosalikin! Mainittakoon, että kaikki kalusteeni ja laitteni olen saanut kierrätystietä, silläpä nautinkin sisustaa, enkä tarvitse kotivakuutusta!

Ainoa muutoshakuisia toimenpiteitä vaativa asia yksinasumisessani on jokakeväisestä romanttis-kaihomielisestä parihakuisuudesta selvittyä yksikseen ikääntyminen. Jos terveydentilan oikuttelu pelottaa tulevaisuudessa kohdata yksin vaikka turvapuhelin taskussakin, harkitsen vakavasti alivuokralaisen hankkimista. Vaikka väliaikaisenkin, ja useampikin seniori voisi jakaa yhteisen osoitteen matkalla mahdolliseen laitoshoitoon. Tulevaisuus yksin muttei koskaan yksinäisenä ei minua pelota!

Minun Helsinki

(3.6.2015)

"Stadin friidu"

Olen asunut koko ikäni Helsingissä. Siitä on aika tarkalleen 20 vuotta, kun muutin lapsuudenkodista omaan kotiin vuokralle yksin asumaan. Olin silloin 21-vuotias. Oli jotenkin itsestään selvää, että ensikoti tulee sijaitsemaan Kalliossa. Olin asunut lapsuuden Siltasaaressa, pois lukien kuusi ensimmäistä vuotta, jotka asuimme Simonkadulla. Kalliossa asuivat ystävät ja se oli tuttu ympäristö. Hyvät liikenneyhteydet ja lisäksi keskusta oli lähellä. Sopiva koti löytyikin Alppilasta. Olen siitä asti asunut yksin. Nyt asun omassa kodissa, tosin pankki siitä omistaa aika ison osan vielä. Mutta siitä huolimatta, se on oma.

 

Ei ole toista jakamassa kuluja

Ennen oman asunnon ostoa asuin työsuhdeasunnossa Länsi-Pasilassa. Nuorempana olin haaveillut ostavani asunnon Kalliosta. Pidin tärkeänä, että keskustaan on lyhyt matka. Suunnitteilla oli Hermanniin ja Pasilan konepajalle rakentaa uusia taloja. Sitten kun aika oli kypsä hankkimaan omistusasuntoa ja pankissa oli käyty tiedustelemassa millaisen asuntoon olisi varaa, muuttuivat asuinpaikkahaaveet. Kriteereiksi muuttuivat luonto lähellä ja varsinkin uimaranta sekä hyvät liikenneyhteydet. Asiaan myös vaikutti, että ystävät olivat muuttaneet pois Kalliosta, ja asuntojen hinnat. Oman asunnon hankkimiseen kannusti myös asuinkulut. Yksin asujana kun joutuu maksamaan kaikki, ei ole toista jakamassa kuluja. Vuokrat ovat sen verran hinnakkaita, että halvemmaksi tulee maksaa yhtiövastike ja laina. Sähkö, vakuutus ja muut kulut joutuu joka tapauksessa maksamaa asui sitten vuokralla tai omistusasunnossa.
 
Ns. arjen pyörittämiseen menee suurin osa palkasta. Ruoka hankintoihin voi jonkun verran itse vaikuttaa. Ruokakaupoissa on tällä hetkellä valinvaraa. Välillä menee sormi suuhun kun tekee kilo- ja litrahintavertailua. Kannattaako ostaa ”sinkku” paketti lihaa vai perhepaketti tai puolen litran limu vai 2 pulloa puolentoista litran limua. Leikkelepaketit ovat hyvä esimerkki pakettikokojen suhteen. Onneksi pakastinta ja lihatiskejä voi tässä asiassa hyödyntää. On siinä hyvä puolensakin, kun käy yksin kaupassa. Voi ostaa niitä asioita, joista itse pitää. Luulenkin, että suhteessa perhetalouksiin syön kokolihaa enemmän. Raaskii mieluummin ostaa yhden pihvin kuin neljä.

 

Yksineläjänä voi hyödyntää erilaisia kauppoja

Helsingistä löytyy monenlaisia kauppoja. On pieniä putiikkeja, erikoisliikkeitä, tavarataloja, lähiöiden ruokakaupat ja sitten isot kauppakeskukset. Yksineläjänä voi hyödyntää erilaisia kauppoja, eikä tarvitse mennä ”citymarkettiin” josta ostetaan koko perheelle vaatteet, elektroniikka ja ruoka tyyliin kaikki saman katon alta.

Vaikka yksin asumisessa talous kuormittuu, on yksin asumisessa monta hyvääkin puolta.Kotona ei ole toista osapuolta naputtamassa, jos roskat jäivät viemättä tai lasi jäi pöydälle. Ei tarvitse miettiä omia tapoja, jotka saattaisivat ärsyttää toista esim. kuinka päin wc-paperi rulla laitetaan. Viikonloppuisin voi nukkua niin pitkään kuin haluaa ja voi suunnitella omat menot ilman, että tarvitsee sopia toisen osapuolen kanssa niistä. Jos ei huvita, ei ole pakko tehdä mitään. Saa hallita kaukosäädintä ja kuunnella mielimusiikkia.

 

Leffaa katsoessa sohvalla olisi kiva käpertyä toisen kainaloon

Koti on myös se paikka, jossa kokee yksinäisyyden. Ei ole toista, jonka kanssa vaihtaa kotiin tultuaan päivän kuulumiset. Leffaa katsoessa sohvalla olisi kiva käpertyä toisen kainaloon. Muutenkin jakaa tunteet, ilot, surut ja pahanmielenkin. Sairastaessa kaipaa hoitamista ja huolehtimista. Mutta onneksi, on sosiaalinen verkosto joiden kanssa pystyy jakamaan asioita ja saa apua. Tänäpäivänä on monenlaisia keinoja pitää yhteyttä ystäviinsä. Mutta ei se korvaa sitä, että voisit jakaa elämäsi ja arkesi toisen kanssa. Joskus voi olla ahdistavaakin mennä työpäivän jälkeen ns. tyhjään kotiin.

Elämä olisi aika yksinäistä ilman ystäviä. Tosin nautin myös kun saan olla yksin. Vaikka minulla on ystäviä, niin koen välillä itseni yksinäiseksi. Vapaa-ajalla kaipaan välillä, että olisi joku kenen kanssa voisi tehdä extemporee asioita, eikä tarvitsisi soitella ja tekstailla kysyäkseen lähdetäänkö vaikka minigolfaa. Ystävien tapaaminen on useimmiten jo ennalta sovittu.

 

Tykkään matkustella

Matkustaessa yön yli hotelleista on mahdollisuus yöpyä yhden hengen huoneessa. Tosin se saattaa olla hiukan kalliimpaa kuin kahden hengen huone. Lomamatkoja tehdessä yksin on mahdollista jakaa huone toisen yksin matkustajan kanssa. Useimmiten huoneen jakaja on ventovieras. Vaatii omaa sopeutumista, kun majoittuu itselleen tuntemattoman henkilön kanssa. Minusta ei välttämättä olisi siihen. Tykkään matkustella ja onneksi minulla on ystäviä joiden kanssa se on mahdollista. Lomia suunniteltaessa joutuu tosin vähän enemmän kyselemään muiden lomasuunnitelmia, jos haluaa reissuun. Toisinaan on myös se vapaus, että voi yksin toteuttaa omat reissut ilman, että tarvitsee huomioida toisia.

Mielestäni Helsingissä on helppo asua yksineläjänä. Helsinki tarjoaa valtavasti erilaisia mahdollisuuksia erilaiseen tekemiseen. Täällä voi touhuta yksin tai osallistua erilaisiin ryhmätapahtumiin. Helsingissä on kaunis luonto ja upea arkkitehtuuri. Tykkään liikkua ja käydä erilaisissa kulttuuritapahtumissa. Helsingissä on paljon vaihtoehtoja liikunnan ja kulttuuri tarjonnan suhteen. Tekemisen puutetta ei Helsingissä ole. Täällä ei katsota ihmeissään jos menee elokuviin tai syömään yksin. Viihdyn tosi hyvin koti kaupungissani. En osaa kuvitella muuttavani täältä pois.

Suomalaisten yksinäisyys-hankkeelle kulttuurirahaston tukea

(8.6.2015)

Yksinäisyydestä kiinnostuneet tutkijat ja kansalaisjärjestöt ovat perustaneet verkoston, jossa on edustajia kymmeneltä eri tieteenalalta, useista yliopistoista ja ammattikorkeakouluista sekä seitsemästä kansalaisjärjestöstä. Verkoston Suomalaisten yksinäisyys-hanke on saanut Suomen kulttuurirahastolta Argumenta-hanketukea, jota käytetään työpajojen ja yhteisöseminaarin järjestämiseen.

Hanke tuottaa julkaisun ”Suomalaisten yksinäisyys”. Hankkeen vastaavana johtajana toimii professori Juho Saari (UEF) ja hankkeen työpajakoordinaattorina ja projektitutkijana toimii VTM Elisa Tiilikainen (UEF).

Lisää hankkeesta osoitteessa:
https://www.skr.fi/argumenta-suomalaisten%20yksinäisyys

Sivut